Historia



Karhulan Liikkeenharjoittajat 60 vuotta 24.10.2007

Historiikki vuosijuhlassa 27.10.2007


Useimmat meistä eivät voi muistaa, minkälaisia aikoja Karhulassa elettiin lokakuussa 1947,

kun kaksikymmentäviisi liike-elämän edustajaa kokoontui kauppias Eino Konttisen kahvilaan perustamaan Kymin Liikkeenharjoittajat ry:tä.

Koska historiasta löytyy yhtymäkohtia nykyisyyteen,

pieni tilanneselvitys on paikallaan.


Silloin miehet olivat tulleet sodasta alle kolme vuotta sitten.

Karhulan Konepajalla pinnistettiin äärimmäisin voimin sotakorvaustuotteiden valmistamiseksi tiukassa aikataulussa.

Suomi näet joutui maksamaan Neuvostoliitolle sotakorvaukset, jotka sitoivat vuosina 1945-49  kuudenneksen valtion budjetista.


Siitä nöyryytyksestä totisesti haluttiin nousta!

Karhulan Konepaja oli jo ennen sotia maamme puunjalostusteollisuuden tuki ja huoltaja.

Vuodesta 1946 lähtien sotakorvausluovutukset olivat kuitenkin pääasiassa metalliteollisuuden tuotteita.

Tämä vaati Suomen sekä Karhulan metalliteollisuuden olennaista laajentamista, sillä ennen sotia metallin osuus tuotannosta oli vain neljä prosenttia.

Valtion Metallitehtaiden eli ValMetin rinnalla Karhulan Konepajalla oli maan toinen vahva teräsvalimo. 1946 Karhulan Konepajasta alettiin rakentaa modernia, kansainvälisesti korkeatasoista tuotantolaitosta.

Tehokkuutta parannettiin, mutta silti työntekijämäärä nousi sotaa edeltävästä 350:stä 650:een.


Kun miehet tulivat kotiin, lapsia sikisi tiuhaan.

Vuonna 1947 syntyi Suomen kaikkien aikojen suurin ikäluokka, 

yli 108 000 pienokaista.

Se oli lähes kaksinkertainen määrä nykyvuosiin verrattuna.


Sodassa köyhtyneessä maassa oli pakko säännöstellä kulutusta,

mutta usko tulevaisuuteen oli kaikkialla vahva.


Yhdistys


Näissä tohinoissa perustettiin Kymin Liikkeenharjoittajat ry.

Sääntöjensä mukaan yhdistyksen piti:

- toimia yksityisten liikkeenharjoittajien keskinäisenä yhdyssiteenä,

- herättää ja voimistaa jäsenistön keskuudessa harrastusta

   ammatilliseen ja taloudelliseen yhteistoimintaan,

- edistää jäsenistön keskinäistä ymmärtämystä ja

- pyrkiä poistamaan liikealaa haittaavia epäkohtia toimialueellaan.


Yhdistys on alusta asti suunnannut voimansa Karhulan talousalueen kaupallisen keskuksen kehittämiseen,

ja vastavuoroisesti Karhulasta on yrittämiselle löytynyt otollinen maaperä.

Karhulan kaupallinen ympäristö oli sodan jälkeen alkeellinen puutalokylä.

Kun sotakorvaukset tulivat maksetuiksi

- Armi Kuuselan ja Helsingin olympialaisten aikaan syksyllä 1952 -

henkiset voimavarat vapautuivat olojen ja kilpailukyvyn parantamiseen.


Kymin Liikkeenharjoittajat sai silloin kolmanneksi puheenjohtajakseen väri-rautakauppias Urho Halmeen.

Hän - yhdessä alusta asti sihteerinä ja taloudenhoitajana toimineen Eino Konttisen kanssa –  ryhtyi vuonna 1953

ajamaan yhdistyksen oman kiinteistön rakennushanketta.

Kun hankkeeseen liittyi myös Karhulan Rakennusmestariyhdistys, alkoi toteutua ennakkoluuloton suunnitelma

torin ympäristön kaupalliseksi kehittämiseksi.


Perustettiin kiinteistöyhtiö Karhulan Kaupparakennus Oy.

Rakennushanke käynnistyi perustajien keskuudesta kerätyllä

14 000:n markan alkupääomalla, jonka hankkimiseen osallistui

myös Eino Konttisen lanko Erkki Lempiäinen uutena yhdistyksen taloudenhoitajana.

Lempiäinen muisteli viime keväänä sen ajan menoa:

” Velkaa tuli, ja vakuuksiin tarvittiin myös hankkeen vetäjien nimet ja omaisuus, sillä paikallispankit olivat pieniä. Korko vaihteli kokonaan toisissa lukemissa kuin nykyisin,  8...16 prosentissa, sillä osa oli vekselivetoista”.

” Myytiin osakkeita, ja rahaa piti melkein ruveta kerjäämään, kuka mitäkin konstia käyttäen. Keksittiin kaikenlaista, muun muassa myytiin kukin omille tukkuliikkeilleen ja tavarantoimittajilleen mainostauluja Kaupparakennuksen seinille. Pidettiin kokousiltoja, joissa kerättiin rajaa arpajaisilla, ja jäseniä kerättiin kovasti. Jos joltakin ei saatu jäsenmaksua rahana, ostettiin häneltä itselle tavaraa, jotta saatiin rahaa yhdistykselle”.


Kaupparakennus avattiin jouluksi 1954.

Karhulan Kaupparakennus Oy tuotti ensimmäiset osingot omistajilleen

vuonna 1969.


Lehti


Vaan eihän silloin mitään markkinatutkimuksia tehty!

Erikois- ja muiden uusien liikkeiden ihmeitä tekevään vaikutukseen uskottiin ehkä liikaa.

Liikeväen pettymykseksi eivät karhulalaiset suunnanneetkaan

yksissä tuumin uusiin liikkeisiin

vaan vanhasta tottumuksesta ohjautuivat edelleen Kotkan saarelle.


Maailmanmenoa tiiviisti seuranneet karhulalaiset havaitsivat

siinä tilanteessa, että Hymystä tuttu kustantaja Urpo Lahtinen perusti vuonna 1957 ensimmäisenä Suomessa ilmaisjakelulehti Tamperelaisen.

Vakavan harkinnan jälkeen päätettiin Karhulassakin ryhtyä suunnitelmalliseen valistustyöhön paikallisen kaupan palveluksia käyttävän yleisön keskuudessa.


Niinpä syksyllä 1958 perustettiin Karhulalainen-lehti.

Urho Halmeesta tehtiin lehden ensimmäinen päätoimittaja, 

ja talkoovoimin kootun  lehden - välillä hyvinkin raskaan - ilmestymisvastuun on kantanut aina puheenjohtaja yhdessä

parin johtokunnan jäsenen kanssa.

Vuosikymmenien ajan jakelun hoitivat urheiluseurat,

joiden kanssa on tehty monenlaista muutakin yhteistyötä.


Lopulta yhdistyksen voimat lehtityöhön loppuivat.

Karhulalaisen tekeminen ulkoistettiin keväällä 2001,

jonka jälkeen sen kehittäminen on ollut pääasiassa puheenjohtajan ja ammattilaisten vastuulla.

Lehden jakelua on hiljalleen lisätty. Se on saatu tänä syksynä nousemaan lähes 31 000:een, joka kattaa

Kotkan ydintalousalueen Siltakylää ja Neuvotonta myöten.


Karhulalaisen 50-vuotista yhtämittaista ilmestymistä juhlitaan ensi vuonna.


(60-lukua....)


Niin olivat Kaupparakennus ja lehti, mutta eivät uurastamisen tarpeet suinkaan loppuneet!

Liiketilojen lisääntyessä avattiin uusia liikkeitä Karhulaan, ja yhdistyksen tehtävänä oli synnyttää yhteistoimintaa.


Vähitellen ostavan yleisön luottamus Karhulan tarjoamia palveluja kohtaan voimistui,  ja  Karhulalainen – osta Karhulasta  -kampanjan kehotuksesta tuli lentävä lause, jonka soisi lentävän edelleen.


Yhdistys suoritti myös tutkimuksen siitä, mitä puutteita liikkeenharjoittajien  toiminnassa oli.

Vastauksista kävi selville, että asiakaskunta toivoi mm. lisää ja parempaa palvelua sen kaikissa muodoissa.

Liikkeenharjoittajien koulutus- ja kurssitoiminta käynnistyi sekä omatoimisesti että yhdistyksen puitteissa.


EU-rahoituksen myötä, vuodesta 1995 lähtien,

julkisin varoin toteutetut yrittäjyyskoulutukset ovat  kehittyneet

niin monipuolisiksi, että Karhulan Liikkeenharjoittajien ei ole viime vuosina enää tarvinnut koulutusta järjestää.

Useimmat yhdistyksen uudet jäsenet ovat suorittaneet yrityspalvelun tarjoaman - tai muun - yrittäjäkurssin.


(70-luku)

1970-luvulle tultua yhdistyksen taloudelliset paineet olivat vähentyneet, ja päästiin toteuttamaan myös toiminnan  tarkoitusta

järjestää virkistystä ja viihdettä jäsenistölle.


Yhdistykselle valmistui myös oma sinivalkoinen pöytäviiri

vuonna 1971. Karhulan tunnuksena viirissä ovat tutut karhut,

ja kaupan tunnus on Merkuriuksen sauva.

Viirejä on jaettu tähän juhlaan mennessä 79.


Samana vuonna Kymin Liikkeenharjoittajat liittyi jäseneksi Suomen Yrittäjäliiton Kymenlaakson aluejärjestöön Kymen Yrittäjiin. Edustustehtävä siirtyi sittemmin Kotkan Yrittäjien vastuulle.


Vaan ei makeaa mahan täydeltä, kuuluu vanha kansanviisaus.


Sotien jälkeen yhtenäisenä jatkunut voimakas taloudellinen kehitys

näytti kriittiset merkkinsä jopa kaksinumeroisina inflaatiolukuina.

Lisäksi koko maapallon energia-ala oli voimakkaassa käymistilassa.

Se johtikin ns. öljykriisiin vuonna 1974.

Yli puolet nykysuomalaisista koki näistä seuranneet

taloudellisen laman ja työttömyyden, joka ylitti pahimmillaan 200 000 ihmisen määrän.



Laman iskut olivat kipeinä mielissä 1977,

kun yhdistys täytti 30 vuotta – ja kaiken päälle Kymi ja Karhula liitettiin Kotkan kaupunkiin!

Se tiesi Karhulassa kaikkinaisen kilpailun lisääntymistä, kun kaupungin peruspalvelut ja investoinnit keskitettiin Kotkansaarelle.

Lisäksi Karhulan keskustan kylkeen alkoi rakentua

Jumalniemen kauppakeskus suurliikkeineen.

Viimeinen iso liike siirtyi Karhulan keskustasta Jumalniemeen,

kun Urho Halmeen City-Rauta jätti entisen Kymin kunnantalon alakerran 1984.


70-luvun laman myötä alkoi väestökato.

Nuoret eivät jääneetkään synnyinseuduilleen vaan muuttivat

lähinnä pääkaupunkiseudulle - eikä uusia asiakkaita voitu saada mistään.

Suuntaus jatkui 1990-luvulle saakka.


(80-luku)


Olisiko 1980-luvulla vihdoin tullut helpompaa?

Ainakin kovasti tehtiin töitä kehityksen eteen Veikko Vistalan vuosikymmenellä.

Kymin Liikkeenharjoittajat ennakoi alenevaa asiakaskehitystä

ja ryhtyi entistä aktiiviisempiin toimiin asiakkaiden saamiseksi Karhulan torin ympäristöön.

Joulun alla 1983 järjestettiin ensimmäinen joulutempausviikko,

josta - myös keväällä pidettynä - tuli perinne.


Karhulan keskustan ulkoiseksi kehittämiseksi tehtiin hahmotelmia jo 1970-luvun lopulla.

Lopulta päätettiin ryhtyä ajamaan liiketilojen rakentamista moottoritiekanjonin ylle.

Karhula-laivan nimeä kantanut suunnitelma muutettiin

Kauppakeskus Kanjoniksi, ja lokakuussa 1989 oli ensimmäinen tiedotustilaisuus, jossa olivat edustettuina Kotkan kaupunki, Tuko Anttila ja Kymin Liikkeenharjoittajat.


Samaan aikaan näiden ponnistelujen kanssa alkoivat

ne teollisuuden rakenteelliset muutokset, joiden vauhti kiihtyi 2000-luvulle asti. Hallan sahan toiminta lopetettiin 1986 ja A.Ahlströmin lasivillateollisuus siirtyi Hyvinkäälle.

Työllisyys heikkeni ja vaikutti myös kaupallisten palveluiden menestykseen.

Mutta vuosikýmmenen lopun lähestyessä Suomessa markka vapautettiin.

Kansa intoutui  Mauno Koiviston nimeämään ”suureen kulutusjuhlaan”,

ja se näkyi myös onnekkaiden liikkeenharjoittajien toiminnassa runsaina virkitysmatkoina jopa eri puolille Eurooppaa.

(90-luku)


90-luvulle tultaessa Kymin Liikkeenharjoittajilla olikin terästämisen paikka.

Kun puheenjohtajaksi tuli Eero Kivinen vuonna 1991, todettiin,

että yhdistyksellä ei ollut enää varaa järjestää tempauksia,

jotka maksoivat paljon eivätkä tuottaneet yhdistykselle rahaa.


Teemu Ahon Ähtäristä tuoman idean mukaisesti

kevättapahtuma muutettiin markkinoiksi 1991.

Hanke onnistui erinomaisesti, kun joulu- ja kevätmarkkinoiden markkinaisännäksi saatiin Ahon Teemun avuksi Pitkäsen Keijo.

Hän kiersi naapurimarkkinoillakin hankkimassa torikauppiaita. 

Pitkäsen siirryttyä eläkkeelle tehtävässä jatkoivat Jarmo Karhu, Timo Lyijynen, Markus Männistö, Jari Suviranta ja Jari Hovi.

Markkinat olivatkin Liikkeenharjoittajille hyvin tuottoisat niin kauan

kuin sunnuntaiset tapahtumat olivat uutta eikä muita markkinoita ollut.


Syksyllä 1991 Suomeen sitten iski lama,

eikä siinä kaikille karhulalaisile yrittäjille käynyt onnellisesti.

Konkurssi- ja valuuttalainalaskuja jotkut maksavat muodossa tai toisessa yhä.


Siinä kaatui myös unelma Kauppakeskus Kanjonista,

vaikka Rakennusliike Penttiläkin oli tulossa mukaan hankkeeseen.


Menneisyyden haaveiden karistamiseksi haudattiin Kymin nimikin,

ja 1993 kirjattiin kaupparekisteriin Karhulan Liikkeenharjoittajat ry.


Vuonna 1989 alulle pantu hanke Kaupparakennuksen katosten rakentamiseksi ja katualueiden viihtyisyyden lisäämiseksi

kuitenkin toteutui 1993.


Saman vuoden lopussa yllätti suruviesti, sillä ensi kertaa yhdistyksen historiassa puheenjohtaja menehtyi kesken työnsä.

Eero Kivinen sai kohtalokkaan sairauskohtauksen päivänä, jolloin oli ollut kaupungin kanssa neuvottelemassa Karhulan torin parkkiasioista.


Karhulan torialueen pysäköintijärjestely on jo yli 30 vuotta teettänyt töitä kaikilla yhdistyksen puheenjohtajilla.

Se ei edelleenkään tyydytä alueen kauppiaita sen paremmin kuin asiakkaitakaan. Kilpailevan Kouvolan keskustassa ei asiakkaan tarvitse kaivaa kuvettaan päästäkseen asioille.


Lamasta toipuminen leimasi kaikkea elämää Teemu Ahon siirryttyä varapuheenjohtajan paikalta puheenjohtajaksi 1994.

Kutsua saapua yhdistyksen 50-vuotisjuhlaan Leikariin 24.10.1997 noudatti noin 140  jäsentä ja kutsuvierasta.


Mieleenpainuvan juhlan jälkeen alkoi talouselämäkin virota.

Keskustan kehittämistoimikunnan kokous esitti kaupankäynnin lisäämiseksi seuraavia ikuisuustoimia:

”Liikkeiden ulkoista ja sisäistä ilmettä tulisi kohentaa,

kauppojen tulisi sulkea ovensa perjantaisin vasta kello 17.30,

ja liikkeiden edustoille pitäisi saada maksuttomia pysäköintipaikkoja”.


Lamasta  toipumisen kautena alettiin jakaa stipendejä kauppaoppilaitoksen opiskelijoille, muistettiin sotainvalideja,

tehtiin lehti- ja muuta yhteistyötä urheiluseurojen kanssa

ja järjestettiin messuja, messuvierailuja, koulutusta ja virkistysmatkoja.


(2000)


2000-luvulle tultua yhdistyksen ensimmäinen naispuheenjohtaja Sirkku Lipponen toi toimintaan lasten pikkujoulut, joiden järjestelyissä ovat olleet mukana Helena ja Taisto Hultman.


Mitkä sitten ovat olleet viime vuosien merkittävimpiä tapahtumia?


Asuntomessuille 2002 järjestettiin musiikilliset iltatorit

ja Karhulasta kuljetus bussiemäntineen, yhteistyökumppaneina Karhulan Veikot ja Pro Sunila.

Vieraiden ei tarvinnut mennä omalla autolla Hirssaaren tungokseen,

ja samalla heille päästiin kertomaan Karhulasta.


Kanjoniasiaa pidettiin yllä Kouvolan muotoilualan opiskelijoiden kanssa järjestetyllä kanjonin valaistussuunnittelukilpailulla.

Nyt odotetaan mielenkiinnolla, mitä moottoritiesuunnitelmat tuovat.


Opastekyltit valtatievarsille itään ja länteen olivat monen byrokratiamutkan takana.

Vielä viime vuonnakin niistä taisteltiin, mutta Karhulan Liikkeenharjoittajathan on maksanut niiden rakentamisesta osansa Kotkan kaupungille!


Kotkansaarelta kesällä 2005 siirtyneet evakkomarkkinat

lisäsivät Karhulan torin tunnettuutta.

Alussa Liikkeenharjoittajat järjesti markkinoille ohjelmaa, mutta sitten saatiin kauppiailta palaute, että se häiritsi kaupallista toimintaa.


Syksyllä 2005 Karhulan Liikkeenharjoittajat päätti käyttää kertyneitä varojaan jouluvalaistuksen lisäämiseen vuosittain. Niistä vastasi yhdistyksen aina avulias puurtaja Timo Lyijynen.

Tulevaisuudesta tuli siis ainakin valoisa!


Upeimmalta kuitenkin on tuntunut kaupungin yrittäjäpalkinto.

Sirkku Lipponen pitää sitä kautensa merkittävimpänä asiana.

Se on lisännyt uskoa yrittämiseen ja alueelliseen kehittämiseen

–        sekä kauan kaivattuun yhteistyöhön kaupungin omien rajojen sisällä.

Lahjaksi saatu esiintymiskatos loi Karhulaan nykyaikaista kaupunkikulttuurista ilmettä ja toimintaa.


Miltä tulevaisuus sitten näyttää?


Sotakorvausten luoma pakko

kehittää ja laajentaa metalliteollisuutta kääntyi hyödyksi Suomen kansataloudelle. Luovuudella, rohkeudella ja ahkeruudella siitä on kehittynyt yksi maailman menestyneimmistä.

Se, että Karhulan Konepaja selvisi haasteesta, merkitsi luottamuksen kasvua ja vientimahdollisuuksien paranemista Neuvostoliittoon ja erityisesti  länsimaihin.

Näin muodostui nykyisen karhulalaisen hyvinvoinnin perusta.


Sodan jälkeen

Kymin Liikkeenharjoittajien  jäsenistö koostui varsin nuoresta liikemiespolvesta.

Sellaisella oli rohkeutta tehdä tavanomaista suurempia päätöksiä.

Tarmokkaiden puheenjohtajien, johtokuntien työn ja jäsenkunnan ymmärtävän tuen tuloksena toiminta vakiintui ja kehittyi nopeasti.


Nyt

Karhulan liike-elämässä on eletty jo muutamia sodan jälkeisen kauden kaltaisia vuosia:

Uuden kansainvälistymisen sekä sukupolvenvaihdoksen aikoja.

Venäläiset ja muutkin matkailijat ovat nyt meille mahdollisuus ja

haaste kasvattaa myös kuluttajamarkkinoita. Kotkalaisella elinkeinoelämällä on paljon monipuolistumisen haasteita sekä mahdollisuuksia.

Tässä kehityksessä Karhulan Liikkeenharjoittajat on saanut uusia nuoria jäseniä, eikä jäsenmäärä ole pienentynyt, vaan kasvanut noin 130:een.


Nykyinen johtokunta uskoo,

että Karhulan liike-elämän sekä Karhulan Liikkeenharjoittajien seuraavan vuosikymmenen haasteisiin vastaavat verekset ja luovia ratkaisuja löytävät yrittäjät odottamattoman innovatiivisella tavalla.

Niin kuin edellisetkin sukupolvet ovat tehneet.





Karhulan Liikkeenharjoittajat 70 vuotta

Historian pääkohdat

24.10.1947


25 Liike-elämän edustajaa kokoontui kauppias Eino Konttisen kahvilaan perustamaan Kymin Liikkeenharjoittajat ry:tä, sääntöjen mukaan yhdistyksen piti Karhulaan keskittyvällä toimialueellaan:

-toimia yksityisten liikkeenharjoittajien keskinäisenä yhdyssiteenä

-herättää ja voimistaa jäsenistön keskuudessa harrastusta ammatilliseen ja taloudelliseen yhteistoimintaan

-edistää jäsenistön keskinäistä ymmärtämystä ja pyrkiä poistamaan liikeala haittaavia epäkohtia toimialueellaan



1947-1957

Puheenjohtajat Unto Turunen, Veikko Ketola, Urho Halme

Alkuaikoina jäsenistö koostui varsin nuoresta liikemiespolvesta, joilla oli rohkeutta tehdä tavanomaista suurempia päätöksiä, näin saivat Karhulan kaupallisen ympäristön perustukset ja Karhulalainen lehti alkunsa, kun suunnitelmiin liittyi mukaan Karhulan Rakennusmestariyhdistys, perustettiin Karhulan Kaupparakennus Oy, joka avattiin jouluksi 1954.



1957-1967

Puheenjohtajat Urho Halme, Eino Konttinen

Syksyllä 1958 perustettiin Karhulalainen -lehti, joka täyttää 60 vuotta ensi vuonna. Aluksi lehteä toimitettiin talkoopohjalla. Liikkeenharjoittajien koulutus- ja kurssitoiminta käynnistyi, ostavan yleisön luottamus Karhulan tarjoamia palveluja kohtaan voimistui ja Karhulalainen – osta Karhulasta -kampanjan kehotuksesta tuli lentävä lause, jonka soisi lentävän edelleen. Taloudelliset paineet olivat kovia ja elettiin veloista selviämisen aikaa järjestämällä erilaisia keräys- ja myyntikampanjoita. 



1967-1977

Puheenjohtajat Bruno Posti, Ervo Johansson, Seppo Rytkölä

1969 yhdistys sai ensimmäiset osingot Karhulan Kaupparakennus Oy:ltä. 1970 Karhulan moottoritiekanjoni avattiin liikenteelle. Yhdistykselle valmistui oma sinivalkoinen pöytäviiri vuonna 1971. Samana vuonna liityimme jäseneksi Suomen Yrittäjäliiton Kymenlaakson aluejärjestöön Kymen Yrittäjiin. 70-luvun lama iski ja inflaatio laukkasi kaksinumeroisina lukuina ja se johtikin 1974 ns. öljykriisiin. 1975 Maxi-Market avattiin Jumalniemeen. Kolmen koon kuntaliitos 1977 Karhula ja Kymi Kotkan kaupunkiin. KLH:n säännöt uudistettiin.



1977-1987

Puheenjohtajat Seppo Rytkölä, Veikko Vistala

Jouluna 1983 järjestettiin ensimmäinen Joulutempaus -viikko, josta myös keväällä pidettynä, tuli perinne. Kauppakeskus Kanjonista tehtiin ensimmäisiä suunnitelmia jo 1970-luvun lopulla.



1987-1997

Puheenjohtajat Veikko Vistala, Eero Kivinen, Teemu Aho

Kauppakeskus Kanjonista oli ensimmäinen tiedotustilaisuus 1989, Tuko Anttila, Kotkan Kaupunki ja rakennusliike Penttilä, joka sitten kaatui syksyllä 1991, mutta vieläkin kanjonin kattaminen on vireillä. 1989 kaupparakennuksen julkisivu-uudistus laitettiin alulle. Kevättapahtumat muutettiin 1991 joulu- ja kevätmarkkinoiksi. Kaupparakennuksen katosten rakentaminen toteutui 1993, sekä saatiin valvontakamerat keskustaan. 1993 KLH rekisteröitiin Karhulan Liikkeenharjoittajiksi.



1997-2007

Puheenjohtajat Teemu Aho, Sirkku Lipponen

Lamasta toipumisen kautena alettiin jakaa stipendejä kauppaoppilaitoksen opiskelijoille, muistettiin sotaveteraaneja, tehtiin lehti ja muuta yhteistyötä urheiluseurojen kanssa ja järjestettiin messuja, messuvierailuja, koulutusta ja virkistysmatkoja. 2001 Karhulalainen -lehden tuottaminen ulkoistettiin. Liikkeenharjoittaja Sirkku Lipposesta tuli yhdistyksen ensimmäinen naispuheenjohtaja 2002. Moottoritien itä- ja länsipuolelle opastekyltit tienvarsille. Ensimmäiset omat jouluvalot laitettiin puihin 2005. 60-vuotisjuhlia vietettiin Leikarissa.



2007-2017

Puheenjohtajat Sirkku Lipponen, Seppo Rytkölä 

Miljoona linnunpönttöä kampanjan, joka oli valtakunnallinen mutta Urpo Koposen ansiosta hyvin karhulalainen, kunniaksi lahjoitettiin seurakunnalle 70 linnunpönttöä sijoitettavaksi hautausmaille ja seurakunnan osoittamille paikoille. 70-vuotisjuhlaa juhlittiin Karhulan Hovissa. Hartwall Areenalle järjestettiin juhlaretki koko jäsenistölle katsomaan Cirque De Soleil juhlaesitystä.



2017-2027 Tulevaa...

Puheenjohtajat Seppo Rytkölä, Ismo Räty